Tavoitteena on, että Runokylän Tärkkilä kokonaisuudessaan lahjoitetaan osaksi suunnitteilla olevaa valtakunnallista säätiötä, jonka tavoitteena on mahdollistaa maalle omistautuminen maata omistamatta. Tiivistelmä säätiöluonnoksesta:

SÄÄTIÖN TARKOITUS

Kestävän kulttuuriperinnön säätiön tarkoitus on pitää suomalainen maaseutu asuttuna luomalla, turvaamalla ja kehittämällä edellytyksiä luonnonmukaiselle, kestävälle ja yhteisölliselle elämäntavalle. Säätiö suojelee ihmistä osana luontoa. Säätiö on voittoa tavoittelematon.

SÄÄTIÖN TEHTÄVÄT

– Omistaa ja hallinnoi ekologiseen ja yhteisölliseen asumiseen ja luonnonmukaiseen maankäyttöön soveltuvia kiinteistöjä.

– Hankkii omistukseensa, ottaa vastaan lahjoituksina ja perintöinä kiinteistöjä.

– Hankkii toiminnalleen julkista ja yksityistä rahoitusta.

– Laatii ekokylien rakentamisen, talouden- ja ympäristönhoidon sekä päätöksenteon periaatteet

– Valvoo asettamiensa periaatteiden noudattamista kiinteistöissään.

– Etsii ja hyväksyy omistamilleen kiinteistöille asukkaat, jotka vastaavat kiinteistön hoidosta säätiön asettamien periaatteiden mukaisesti.

– Hyväksyy rakennussuunnitelmat ja hankkii rakennusluvat.

– Neuvoo ja palvelee ekoasumisesta kiinnostuneita asukkaita, rakentajia, maanomistajia ja kuntia.

– Järjestää kestävän elämänperinnön kansalaistaitojen koulutusta

– Tekee työtä yhteisöoikeuksien toteutumisen puolesta Suomessa ja koko maailmassa.

SÄÄTIÖN HALLINTO

Hallinnon tehtävä on toteuttaa säätiön tarkoitusta. Hallinnossa noudatetaan hyvää hallinnointitapaa. Päätöksenteossa käytetään sosiokraattisia menetelmiä. Pöytäkirjat ovat julkisia.

Säätiölain mukaan ainoa pakollinen hallintoelin on hallitus, joka muun muassa laatii ja hyväksyy tilinpäätökset, toimintakertomukset, toimintasuunnitelmat sekä palkkaa henkilökunnan. Lisäksi voidaan nimetä hallintoneuvosto ja palkata asiamies sekä muuta henkilökuntaa. Alustavasti on suunniteltu, että Kestävän elämänperinnön säätiön hallitukseen kutsuttaisiin edustajia järjestöistä kuten Suomen Kestävän Elämäntavan Yhteisöt ry (joka mahdollisesti voisi toimia myös säätiön tukiyhdistyksenä), Suomen Luonnonsuojeluliitto, Kuntaliitto jne. Lisäksi kaikki säätiön kylät nimeäisivät, kylän koosta riippumatta kaksi edustajaa hallintoneuvostoon. Hallitus voitaisiin velvoittaa kuulemaan hallintoneuvostoa esimerkiksi vahvistaessaan kulloisiakin vuokra- ja kuukausivastiketaksoja. Hallintoneuvosto myös valitsee tilintarkastajat.

SÄÄTIÖN HALLINNOIMIEN KIINTEISTÖJEN SÄÄNNÖT

Asumisoikeus on hoitovelvoite

Kiinteistön lahjoittajan on voitava luottaa siihen, että kiinteistön hoito täyttää säätiön tarkoituksen mukaiset kriteerit. Siksi asukkailta edellytetään kestävän elämänperinnön oppisisältöjen hallintaa: asukkaaksi pyrkivän on osoitettava ymmärtävänsä ja hyväksyvänsä säätiön rakentamiselle, asumiselle, maankäytölle ja päätöksentekojärjestelmälle asettamat säännöt ja hallitsevansa niiden edellyttämät käytännön taidot. Asumisoikeus merkitsee myös hoitovelvollisuutta.

Asukkaan näkökulmasta

Kestävän elämänhallinan taitonsa osoittaneen on mahdollista anoa hoitovastuualuetta säätiön kiinteistöissä. Asumisen tulee olla turvallista ja – niin halutessaan – pysyvää. Sääntöjen tulee mahdollistaa turvallinen ja pysyvä asuminen erilaisilla statuksilla – myös kokonaan rahatalouden ulkopuolella.

  • – päätöksenteon tulee olla avointa ja yhteisöllistä
  • – säätiön tulee huomioida jatkuvuus siten, että perillisillä on ensikäden oikeus valita keskuudestaan jatkaja vanhempansa hoitovastuulle.

 

Ylintä päätösvaltaa kylissä käyttävät kyläneuvostot. Säätiö ei valvo eikä ohjaa kylien elämää ja päätöksiä miltään muilta osin kuin säätiön tarkoituksen toteutumisen näkökulmasta.

Rakentaminen, maankäyttö, metsänhoito

Säätiö linjaa rakentamisen, maankäytön ja metsänhoidon raamit jotka perustuvat kestävään luonnonmukaisuuteen. Metsiä hoidetaan ekometsätalouden periaatteiden mukaisesti ja maanviljelyssä käytetään permakulttuurimenetelmiä, jotka ylläpitävät ja edistävät monimuotoisuutta sekä maaperän hyvinvointia ja sitovat hiiltä maaperään. Säätiö laatii sertifiointijärjestelmän, jonka avulla myös kunnat voivat luottaa siihen, ettei ekokyläksi sopivan kiinteistön lahjoittaminen säätiölle lisää verovaroin tuotettujen palvelujen tarvetta.